Syntiset yrittäjät – missä menee kohtuuden raja?

Blogikirjoitus on julkaistu 19.6.17 Zervant-laskutusohjelman blogissa.

Ylpeys kannattaa, ja on yrittäjälle jopa edellytys ollakseen vakuuttava, mutta milloin ylpeydestä tulee ylimielisyyttä?

Yrittäjän on syytä olla ylpeä, onhan hän ottanut rohkean askeleen sivuuttamalla vakaan palkkatulon ja elää vain omien töidensä tuloksilla. Kun arvostan itseäni ja tekemääni työtä olemalla sopivasti ylpeä, vakuutan asiakkaani ja kasvatan heidän luottamusta.

Olen tosin ehkä liikaakin vältellyt yrittäjänä ylpeilyä, koska jos ylpeys lähtee käsistä, koetaan minut ylimielisenä. Heti jos ylpeys siirtyy omista töistä muihin ihmisiin vertailuun, kuljetaan hataralla maalla. Itsensä asettaminen toisten yläpuolelle ja muiden vähättely väistämättä kostautuvat jossain vaiheessa, joten paras olla ylpeä itsestä ja tekemistään töistä, muttei muiden kustannuksella.

Kateus lietsoo epävarmuutta, pelkoa ja jopa vihaa, mutta se voi toimia myös polttoaineena

Aina toisinaan törmään muihin yrittäjiin ja kuulen, kuinka heidän firmansa menestyy, tai kuinka taitavia ja intohimoisia he ovat liiketoiminnassaan. Väistämättä tunnen pienen kateuden pistoksen, ”miksei minusta tunnu tuolta” tai ”miksi minulla menee näin paljon huonommin”.

Pieni määrä kateutta voi motivoida työskentelemään ahkerammin ja yrittämään enemmän, mutta joskus tämä mielen perukoilla kupliva kateus saattaa kasvaa jopa toisen menestyksen vihaamiseksi. Jos päädyn siihen ajatuskierteeseen, että toisen hyvä on minulta pois, on aika pysähtyä ja käydä ajatukset läpi ihan ajan kanssa.

Kateus kasvattaa omaa epävarmuutta ja pelkoa siitä, että kun toinen kukoistaa, minä kuihdun. Erityisesti kateus syö itsevarmuutta, ja tuntuu, etten osaa tarpeeksi hyvin tai tee tarpeeksi paljon. Kateus lannistaa.

Jos toisen menestystä katsoo kateuden sijaan ihaillen ja vaikka mallia ottaen, käteen jää pahan olon sijaan mahdollisuus omaan kasvuun ja menestykseen.

Syntiset_yrittajat_MillaJarvinen_2

Missä vaiheessa rentoutumisesta ja oman ajan ottamisesta tulee laiskuutta?

Olen aina arvostanut omaa vapaa-aikaa ja myös yrittäjänä haluan pitää siitä kiinni. Tämä on helposti burn outiin ajautuville yrittäjille hyve, mutta liika on liikaa.

Jos liiketoiminnassa on hiljaisempia aikoja, asiakkaita ei ole ja tuntuu, että tehtävälista on lyhentynyt vain tylsiin, ”sitten joskus kun on aikaa” -tehtäviin hommiin, ei niitäkään paria tehtävää saa aikaiseksi. Varsinkin kotona työskentelevälle tämä on haaste – kuinka monta kertaa olen tarttunut tiskeihin, pyykkeihin tai imuriin, kun ”pitäähän tämäkin saada hoidettua joskus”.

Tässä sitä tasapainoilua on yrittäjällä kerrakseen, ettei upota itseään hommiin, muttei anna itselleen myöskään liikaa vapauksia.

Ahneus on (liian) usein yrittäjää motivoiva voima – vältä tehtävien ”ylensyömistä”

Monet lähtevät yrittäjäksi siinä toivossa, että pääsisivät tienaamaan vähän enemmän kuin palkkatöissä. Hyvin usein yrittäjä päätyy tilanteeseen, kun mikään ei riitä: kuluja syntyy aina uusia, halutaan lisää, uudelle rahalle löytyy aina uutta käyttöä.

Rahan lisäksi – tai sen himossa – yrittäjä haalii helposti liikaa töitä. Kun tekemättömien töiden lista vain kasvaa, pitää tehtäviä jatkuvasti priorisoida uudelleen. Maksavien asiakkaiden tilaukset ohittavat kaiken muun, jolloin oman firman työt kertyvät; laskut pitää maksaa eräpäiviin mennessä, kirjanpito hoitaa ja markkinointiakin pyörittää mieluummin nyt kun on maksavia asiakkaita, eikä vasta sitten kun on aikaa – eli laskutettavaa ei enää ole.

Oman mielenterveyden ja fyysisen hyvinvoinnin säilyttämiseksi pyrin joka päivä jossain vaiheessa painamaan pausea ja nauttimaan läheisten seurasta, liikunnasta ja unesta, jotta seuraavana päivänä jaksan taas innoissani painaa playta.

Kohtuus kaikessa, tienaamisessakin. Eikö?

milla_txt

Yrittäjäksi, kevytyrittäjäksi vai palkkatöihin?

Noniin, nyt kun tiedätte, miksi päädyin pohtimaan yrittäjyyttä, voimme edetä seuraavaan vaiheeseen: mitä vaihtoehtoja minulla on asiakkaan laskuttamiseksi, ja mitä nämä vaihtoehdot vaatisivat minulta? Näitä vinkkejäni voit hyödyntää vähän omasta toimialastasi riippuen; koska itse tarjoan vain palveluja, nämä tekijät olivat minulle olennaisia, mutta esimerkiksi suuren varaston tai koneinvestointeja vaativalle yrittäjälle lista pohdittavista asioista on paaljon pidempi…

Palkkatöihin?

Perinteinen vaihtoehtohan on tehdä töitä verokortilla palkansaajana saaden työntekijän sairaslomat, terveydenhuollon, vuosilomat ja ties mitkä edut. Tätä vaihtoehtoa minulla ei ollut omalle yritystoiminnalleni, mutta mietin kyllä, tekisinkö toimittajan ja tuottajan hommia sitten vain sivutoimisesti, ja päätoimisesti olisin palkkatöissä. Aikani avoimia työpaikkoja selattuani huomasin kuitenkin, että nyt on aika itsenäistyä – kaipaan enemmän vastuuta ja vapautta työskentelyyni.

Kevytyrittäjäksi?

Siispä seuraavaan helppoon vaihtoehtoon: kevytyrittäjyys. Toimitan verokorttini kevytyrittäjyyspalvelulle, he hoitavat kaikki paperihommat, ja itse vaan laskutan asiakkaitani työskennellen yrittäjämäisesti, mutta silti palkansaajana. Kuinka simppeliä!

Olisin varmaan päätynytkin tähän vaihtoehtoon, jos olisin päättänyt pitää päivätyöni ja tehdä toimittajan ja tuottajan hommia vain sivutoimisesti testatakseni, saako idea tuulta alleen. Intuitioon luottavana ihmisenä tunsin kuitenkin, että nyt jos koskaan on aika pistää all-in: jätän päivätyöt ja lähden toden teolla katsomaan, kuinka pitkälle pääsisin ihan oikeana yrittäjänä. Iik!

owlturd_emotion_logic

Yrittäjäksi siis!

Päätoimiseksi yrittäjäksi lähtemistä puolsi myös mahdollisuus hakea starttirahaa – sitä kun ei saa jos on vain sivutoiminen yrittäjä, tai vaikka kevytyrittäjä. Jostain kuulin myös, ettei starttirahaa saa, jos on jo kerran toiminut yrittäjänä. Kuitenkin toisaalta kuulin, että jos vaan kyseessä on täysin eri yritys ja vielä eri toimialalla, voi starttirahaa saadakin. Kannattaa siis varmistaa tämä vielä TE-toimistosta, jos oma tilanteesi askarruttaa.

Starttirahan lisäksi nämä alla listatut asiat rohkaisivat minua lopulliseen perustamispäätökseen (kannattaa silmäillä listaa omasta näkökulmasta – osuisiko jotkin näistä asioista omallekin kohdallesi?):

  • Olin juuri hankkimassa uutta läppäriä, joten sopivasti saankin laitettua hankinnan yrityksen kirjanpitoon ja hyödynnettyä koneen alv-vähennyksen – kuin myös tietysti kaikki muut yrityksen kulut.
  • Tradenomi-taustani ja työkokemukseni ovat luoneet vahvan perustan yritystoiminnan ymmärtämiselle ja simppelin kirjanpidon itsenäiselle hoitamiselle.
  • Olen luonnostani melko tarkka rahasta, ja osaan elää pihistellen vaikka tilillä olisikin (juuri nyt) rahaa. Yrittäjälle erittäin hyvä ominaisuus!
  • Minulla oli jo valmiiksi tiedossa yksi asiakas ja referenssejä osaamisesta, joten en ihan tyhjän päälle lähtenyt rakentamaan yritystoimintaani. Lisäksi olin ehtinyt jo jonkun verran verkostoitumaan, mikä tietysti helpottaa uusien asiakkaiden löytämistä ja tunnettuuden kasvattamista.
  • Jos kaikki ei menisikään ihan putkeen, minulle on kertynyt jo hieman säästöjä, ja sain myös kuulla yrittäjän jälkisuojasta: Kun yrittäjä siirtyy palkansaajasta yrittäjäksi, hänellä on 18 kuukauden ajan oikeus saada työttömyyspäivärahaa yrittäjyyttä edeltäneen palkkatulon perusteella. Tuolloin yritystoiminta pitää tosin lopettaa tai keskeyttää täysin, mutta tämä lohdutti pohdiskellessani mahdollista worst case scenariotani.

owlturd_life_plan

Vielä ennen päätöstä riitti pohdittavaa (ja laskettavaa)

Ensimmäinen huolen aihe: miten siedän epävarmuutta töiden riittämisestä ja tulevaisuudessa pärjäämisestä? Tähän kannattaa varautua ja miettiä omalta kohdalta, kestääkö kantti. Itsekin olen taipuvainen huolestumaan, mutta kun yrittäjyyttä on pyöritellyt tarpeeksi kauan ja tarpeeksi monelta kantilta, rupeaa kokonaiskuva olemaan jo kirkas: mitä kaikkea saan vs. mitä kaikkea saatan menettää.

Oma puntarini kallistui voiton puolelle – vaikka kaikki menisi päin prinkkalaa, en jää velkaa kenellekään, voin lopettaa kaiken yritystoiminnan, ja yrittäjyydestä jää sen verran vankka työkokemus, että luulisi palkkatöitä jossain vaiheessa taas irtoavan.

Toinen pohdittava: mikä yritysmuoto? Tämä tuli päätettyä nopeasti. Toiminimi on helppo ja yksinkertainen yritysmuoto, helppo ja halpa perustaa (itse asiassa ilmainen, kun rekisteröidyin vain verovelvolliseksi ja ennakkoperintärekisteriin, enkä kaivannut Kaupparekisterin suojaa yrityksen nimelle) ja toiminimen kirjanpidon pystyn helposti hoitamaan itse. Verotuksellisesti toiminimi on ”huonompi” muihin yritysmuotoihin verrattuna, mutta toistaiseksi, kun haluaisin saada vain itseni elätettyä ilman sen suurempia yritystuottoja, toiminimi riittää tarpeisiini vallan mainiosti.

Ja vielä viimeinen (muttei todellakaan vähäisin) vaihe: laskelmat. Tein hurjia Exceleitä ja tutkimuksia ympäri verkkoa selvittääkseni, mitä kaikkia kuluja yrittämisestä syntyy, ja paljonko pitäisi vähintään tienata, jotta pysyisin elossa. Lisäksi tutkin käytännön asioita, kuten miten yrityksen perustaminen sitten tehdään, miten yritystoiminnan voi lopettaa, ja kaikkea siltä väliltä.

Ajattelinkin seuraavan blogipostauksen tehdä tästä tutkimusretkestä ja löydöksistäni – ei sitten Sinun tarvitse tehdä samaa työtä (tai ainakin löydät kaikki linkit täältä yhdestä paikasta). Ensi kertaan siis!

milla_txt

Polkuni yrittäjäksi

Tulen seuraavissa blogipostauksissa keskittymään vähän syvemmin toiminimen perustamiseen, mitä se käytännössä vaatii ja mitä kaikkea kannattaa pohtia jo ennen y-tunnuksen hakemista, mutta aloitetaan nyt ensin vähän kevyemmällä aiheella. Haluan nimittäin kertoa, miten ihmeessä minä päädyin valitsemaan tämän yrittäjyyden tien. Toivottavasti onnistun herättämään Sinussa edes hippusen inspiraatiota!

Mitä minä haluaisin tehdä isona?

Tätä kysymystä olen pyöritellyt päässäni yläasteelta lähtien. Olen huomannut, että melko monet päätyvät samalle polulle kuin minä:

-> Mennään lukioon, koska ei nyt keksi mitään muutakaan, ja eihän siitä haittaakaan ole. Keksii sitten siellä, mitä haluaa oikeasti tehdä.

No eipä keksitty.

-> Mennään ammattikorkeaan, johonkin yleispätevään, kuten tradenomi-linjalle. Ei nyt keksi mitään muutakaan, ja eihän siitä haittaakaan ole. Keksii sitten siellä, mitä haluaa oikeasti tehdä.

No, eipä vieläkään keksitty.

Siispä työelämässä assistenttihommiin ajauduttuani ja jonkun aikaa puurrettuani rupesin kaipaamaan taas jotain muuta. Mutta mitä se muu sitten olisi?

Mikä kiinnostaa, mitä osaan, mistä maksetaan?

Näihin kolmeen kysymykseen hain vastausta mm. harrastuksien ja koulutodistusten pohjalta, kun inspiroiduin jostain syystä loppuvuodesta hahmottelemaan itselleni nettisivuja. Tämä osoittautui lopulta erittäin hyödylliseksi, koska kun mietin, mitä osaamista ja kiinnostuksen kohteita haluaisin esitellä nettisivuillani, löysin kuin sattumalta (ajan kanssa jalostuen) ne omat juttuni.

Usean yön pimeinä tunteina unen ollessa karkoteillä hahmottelin innoissani päiväkirjaan, miltä nettisivuni näyttäisivät ja mitä taitoja niillä esittelisin. Myös logon suunnittelu alkoi hyvissäajoin ja kehittyi matkan varrella. Tässä blogipostauksessa käyttämäni kuvat on kaikki napsittu päiväkirjastani:

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Mistä saada kokemusta, jos ei ole koulutusta?

Pohdiskelujen kautta huomasin äidinkielen osaamiseni ja ikiaikaisen kiinnostukseni lukemiseen ohjaavan minua tutustumaan mahdollisuuksiini kirjoittajan tehtävissä. Koska en vakkaritöissä päässyt hyödyntämään tätä uutta innostustani, lähdin testailemaan erilaisia vapaaehtoishommia sekä kerryttääkseni kokemusta että parantaakseni taitojani.

Vapaaehtoistöitä löytyi helposti googlaamalla, ja hahmottaakseni paremmin, mitä oikeasti haluaisin tehdä työkseni, kokeilin kirjoittamisen lisäksi monenlaista muutakin puuhaa; avustamista Helsinki Beer Festivaleilla, ryhmätapaamisten organisointia ToimistoSisseissä, aluekoordinaattorin ja tukihenkilön tehtäviä Maailmanvaihdossa

Toimitustyöt aloitin vaatimattomasti Hesy:n kuukausikirjeiden kirjoittelulla, ja jatkoin tekemällä haastatteluja Maailmanvaihdon jäsenlehtiin, kunnes lopulta avautui se suuri ovi: säännöllisesti seuraamani Hidasta elämää -sivusto haki toimittajaharjoittelijaa.

Hieman epäröiden laitoin hakemukseni eteenpäin: ”…En ole opiskelija, enkä toimittaja, mutta ajattelin silti laittaa teille viestiä…” Pohdiskelin, onko järkeä hakeakaan, kun eihän minulla ole kokemusta saati koulutuksen tuomaa pohjaa toimittajan töihin. Mutta, pääsin kuin pääsinkin hommiin, ja noin vuoden ajan tein toimittajaharjoittelijana haastatteluja ja käännösartikkeleita päivätöiden ohella niin hyvin kuin ehdin.

milla_jarvinen_kayntikortit

Logon suunnittelu alkoi päiväkirjatyöskentelyssä jo varhaisessa vaiheessa, ja monen version kautta päädyin tähän lopulliseen, joka sekin täysin omaa käsialaa.

 

Nyt keväällä sainkin sitten kuulla, että kyllä Hidasta elämää voisi minulle ihan palkallisia hommia tarjota, jos vaan keksin keinon laskuttaa heitä. Tämä käynnisti armottoman pohdiskeluajanjakson, kun vertailin eri vaihtoehtoja ja tutkin, voisiko minusta oikeasti olla yrittäjäksi.

Tästä tutkimusmatkasta lisää ensi kerralla, kun pääsen pureutumaan ihan käytännön seikkoihin: mitä on hyvä tietää ja miettiä ennen varsinaista yrityksen perustamispäätöstä.

Loppuun haluan vielä lainata ihanan Passenger-yhtyeen kappaletta ”Things That Stop You Dreaming”, joka helähti soimaan kuulokkeista yhdellä iltalenkillä alkuvuodesta. Tämä kertosäe pisti toden teolla kapuloita rattaisiin ja miettimään, miten tässä elämässä haluan oikeasti elää:

Well if you can’t get what you love
You learn to love the things you’ve got
If you can’t be what you want
You learn to be the things you’re not
If you can’t get what you need
You learn to need the things that stop you dreaming

milla_txt

Miksi bloggaan toiminimen perustamisesta?

Mietitkö toiminimen (tai yrityksen) perustamista?

Tein kesän korvilla viimein päätöksen lähteä yrittämään yrittämistä. Tätä päätöstä edelsi lähes puolen vuoden pohdiskelukausi, joka piti sisällään oman osaamisen, kiinnostuksen kohteiden ja mahdollisuuksien kartoittamista sekä käytännön tutkimista: mitä yrittäjyyden vaihtoehtoja minulla on, ja mitä käytännön toimenpiteitä yrittäminen vaatii?

Tutkimukseni (lue: Googlailuni) pohjalta huomasin, että asiaa yrittäjyydestä ja toiminimen perustamisesta löytyy paljon, mutta usealle eri sivustolle ripoteltuna (ja Verohallinnon sivustolle monimutkaisesti kirjoitettuna sisältäen samalla kaiken muun maailman tiedon). Lisäksi monet lähteet (lue: blogit) olivat usean vuoden takaa, enkä siten täysin niihinkään pystynyt luottamaan.

milla_jarvinen_blogi_2

Siitäpä sain idean tälle blogille. Kerään yhteen paikkaan yksinkertaistettuna kaiken sen tiedon, mitä olen yrittäjyyttä suunnitellessani ja nyt yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimiessani haalinut eri puolilta internettiä. Yksi selkeä paketti, pala palalta rakennettuna ja vuoden 2016 ajantasaisilla tiedoilla täytettynä.

Pyrin julkaisemaan blogipostauksia viikoittain käsitellen yritykseni perustamisen vaiheita: mistä kaikki sai alkunsa, mitä kaikkea piti matkan varrella selvittää ja miten homma perustamisen jälkeen laitettiin käyntiin – kirjanpitoineen kaikkineen.

Kuulostaako lupaavalta? Toivottavasti, itse ainakin olen innoissani jakamassa tätä yrittäjyyden ilosanomaa ja madaltamassa kynnystä kokeilla jotain uutta.

Ensi kerralla aloitankin kertomalla tuon oman tarinanimistä se ajatus sitten lähti…

milla_txt