Osallistuin 19.9. Kauppakamarin järjestämään webinaariin aiheella ”Mitä tapahtuu yritysten taloushallinnolle? Pysy mukana muutoksessa!”, tässä tiivistys itselleni merkittävimmistä huomioista:
Taloushallinnon toimialalla kasvu jatkuu
Taloushallintoliiton toimitusjohtaja Jari Seppä kertoi puheenvuorossaan ”Toimialan tulevaisuus – uhkakuvia ja mahdollisuuksia” arvioita taloushallintoalan lähitulevaisuudesta ja trendeistä. Hymyilytti, kun Jari kertoi kasvusuhdanteesta uusien, pienten taloushallinnon toimijoiden, ”keittiönpöytäyrittäjien” määrässä, siinä itse keittiönpöytäni ääressä kuunnellessa.
En siis ole ainoa, mikä toisaalta lisää kilpailua, mutta toisaalta myös tunnettuutta tällaisen palvelun ulkoistamisen mahdollisuuksista. Vaikka meillä yrittäjillä lisääntyy kilpailu asiakkaista, työnantajilla lisääntyy myös kilpailu työvoimasta, eli kysyntä erilaisille työllistämisen muodoille kuten taloushallinnon ulkoistamiselle ja konsultointipalveluille kasvaa.
Tylsiä uutisia minulle oli, että sääntelyn ja valvonnan määrä tulee vain lisääntymään – näin on aina ollut ja näin tulee todennäköisesti olemaan. Kaikenlainen byrokratia ja yksityiskohtaiset, laajat raportointivelvollisuudet kun eivät itseäni inspiroi ollenkaan. Seppä lainaakin lehtori Vilho Kuljua (1987):
”Milloinkaan missään kehittyneessä länsimaassa lakien ja sääntelyn määrä ei ole vähentynyt, vaan se on aina kasvanut. Näin uskon myös jatkossa olevan.”
Taloushallintoalan ikärakenne ja alueelliset tarpeet
Ikärakenteeltaan kirjanpidon ja laskentatoimen asiantuntijat ovat enenevissä määrin yli 55-vuotiaita. Vaikka yhä (Sepän esittämässä tilastossa vuonna 2020) alle 55-vuotiaita oli 70 %, tämä osuus on laskenut kymmenessä vuodessa 5 prosenttiyksikköä, eli yli 55-vuotiaiden osuus on noussut 25 %:sta 30 %:iin. Seppä kertookin, että monet jatkavat ainakin osa-aikaisesti työskentelyä eläkeiän saavutettuaankin, ja hyvä niin jos ei vanhenevasta väestöstämme hakeudu uusia nuoria samassa tahdissa alalle.
Hyvä huomio Sepältä oli, että työvoiman saatavuuden haasteiden lisäksi myös osaamisessa on ja tulee olemaan yhä enemmän puutteita, koska uudet alalle tulijat eivät pääse perinteisiin matalan kynnyksen aloituspaikkoihin käsiksi – automaatio korvaa ensimmäisenä helpoimmat ja selkeimmät, yleensä aloitusvaiheessa yleiset työtehtävät.
Lisäksi korkea kielitaitovaatimus tuo haasteita työntekijävajeen täyttämiseen: usein taloushallinnon kysymyksissä pitää pureutua monimutkaisiin ja kielellisesti haastaviin ohje- ja sääntöteksteihin sekä käsitellä niitä myös puhelimitse, joten kielitaito-osaamisella on suuri merkitys.
Työmarkkinatilanne näyttäisi Sepän esityksen mukaan keskittyvän Suomessa alueellisesti selvästi pääkaupunkiseudulla haastavaksi: vain pääkaupunkiseudulla kirjanpidon ja laskentatoimen asiantuntijahakijoita on liikaa, lähes kaikkialla muualla on pulaa hakijoista.
Onneksi teknologian kehittyminen alalla jatkuu voimakkaana ja mahdollistaa työskentelyn etänä, mikä tasapainottaa alueellisen kysynnän jakautumista. Samalla tosin tietoturvariskit kasvavat eikä kyberturvallisuuden tärkeyttä kannata sivuuttaa.
Miten valmistaudumme tulevaisuuteen?
Seppä antaa esityksessään hyvän työkalupakin tulevaisuuteen varautumiseksi. Erityisesti, ei mitenkään yllättäen, teknologia pelaa tässä suuressa roolissa: Asiakkaita tulisi ohjata digitaaliseen maailmaan ja automaatiota tulee lisätä. Lisäksi etätyöskentely lisää tarvetta prosessien ja työvaiheiden tarkalle kuvaamiselle.
Itse olen jo hyvän matkaa tällä tiellä: tarjoan asiakkailleni taloushallinnon assistenttipalvelua pääasiassa etänä. Tällöin asiakkaani taloushallinnon on jo lähtökohtaisesti pyörittävä digitaalisessa maailmassa – tämä tehostaa sekä omaa työskentelyäni että asiakkaan mahdollisuutta seurata tilannettaan reaaliajassa.
Olen jo pitkään ajatellut olevani edelläkävijä tarjotessani yksinyrittäjänä joustavaa assistenttipalvelua muille yrittäjille. Nyt huomaan, että kysyntä tällaiselle palvelulle vain kasvaa – hyviä uutisia minulle!
Milla Järvinen 