Miksi siirryin yrittäjästä takaisin palkansaajaksi?

Kun aloitin yrittäjänä syksyllä 2016, odotin innolla kaikkia niitä yrittäjyyden puolia, joista yli 5 vuotta myöhemminkin nautin: vapaus määritellä, mitä töitä haluan tehdä, kuinka paljon teen töitä ja mihin aikaan, joustavuutta ajankäytön lisäksi myös työtavoissa, ja ylipäänsä valta päättää, miten (työ)elämääni elän.

Olen aina nauttinut vaihtelevuudesta ja työn monipuolisuudesta, siksi assistenttiyrittäjänä usealle eri asiakkaalle samaan aikaan työskenteleminen tuntui luontevalta ja motivoivalta. Jokainen päivä ja viikko oli erilainen, silti tietyistä asiakkuuksista sain rutiinia ja rytmiä arkeen.

Vuosien vieriessä huomasin kuitenkin, kuinka yksinäistä yksinyrittäminen on. Vaikka joidenkin asiakkaiden kanssa pääsi hyvinkin läheiseksi – kävin toimistoilla, osallistuin illanviettoihin, olin mukana kaikissa viestiryhmissä ja koin olevani yksi heistä – jakautui tietysti läsnäoloni eri asiakkuuksien kesken ja eri päivinä olin tavallaan aina eri työnantajan porukassa. Rupesin kaipaamaan sitä yhtä tiettyä pientä porukkaa, johon kuuluisin päivästä toiseen.

Lisäksi haaveilin merkityksellisestä työstä. Että tekemäni työ toisi merkitystä ja jotain hyvää, ei vain takaisi talouttani ja pitäisi minua kiireisenä.

Joskus käy niin, että kun haaveensa itselleen tarpeeksi tarkasti määrittelee, päästää sen ilmoille ja odottaa oikeaa hetkeä, haave voi toteutua juuri sellaisena kuin se on määritelty.

Löysin vuoden 2020 alussa tuttuni kautta Seuranalle. Tuolloin vielä yhden naisen yritys kaipasi tukea ja apua vähän kaikessa yrityshallintoon liittyvässä -> monipuolisuus. Resursseja ei ollut täysipäiväiseen työllistämiseen, vaan teimme osa-aikaisen alihankintasopimuksen -> joustavuus ja yrittäjän vapaus. Yritystoiminnan liikeidea on tarjota yksinäisille vanhuksille vertaistuellista ja säännöllistä seuraa -> merkityksellinen työ.

Yhteistyö oli motivoivaa ja innostavaa. Yritys kasvoi vauhdilla: aloitimme kahdestaan, nyt meitä on toimistolla jo kahdeksan. Yhteen ongelmaan vain yhä törmäsin: oli vaikeaa tuntea itsensä täysin seuranalaiseksi, kun pari päivää viikossa irtauduin ja keskityin muihin asiakkaisiini.

Lisäksi jatkuva viikkojen erilaisuus ja hektisyyskin rupesi vaivaamaan – kaipasin tasaisuutta, rytmiä, johdonmukaisuutta. Ja ymmärsin, että sen lisäksi että itse nauttisin enemmän, kun voisin keskittyä vain yhteen tonttiin, myös asiakas saisi minusta enemmän irti, kun keskittymiseni ei jakautuisi ja voisin ideoida ja kehittää toimintaa fokusoituneemmin.

Aloitin varovasti keskustelut jatkosta. Minulla oli vielä vähän täydennyskoulutusta jäljellä, mutta se oli tulossa päätökseen alkuvuodesta 2022 – siihen mennessä voisin luopua myös muista asiakkaistani ja siirtyä täysin Seuranalle. Mutta jäisinkö kaipaamaan jotain yrittäjyydestä?

Neuvotteluissa kävimme läpi tulevaa työnkuvaani operatiivisena johtajana – jo titteli houkutteli kovasti, ja roolin monipuolisuus, sehän oli itselleni yksi tärkeimpiä asioita. Sain neuvoteltua toiveeni joustosta ja työtavoista (ei puhelintyöskentelyä, muutenkin juuri taitojani ja toiveitani vastaavat tehtävät, etätyö ja osa-aikaisuus). Kun palkkaneuvottelulla saatiin vielä molempia tyydyttävä lopputulos, tunsin päätöksen varmaksi: tämä on se suunta mihin haluan jatkaa.

Nyt odotan innolla tulevaa arkea ja tuloksia, mitä täysi keskittyminen vain yhteen tonttiin tuo. Ja ennen kaikkea: nyt olen täysillä yksi seuranalaisista, osa porukkaa, aina mukana ja yhdessä yhteisellä missiolla, Onnellisen Vanhuuden Asialla ♥