1,5 vuotta operatiivisen johtajan roolissa on nyt tullut päätökseen.
Vaikka alkuun tuntui, että pystyin sulauttamaan palkkatyöhön sitä yrittäjänä rakastamaani vapautta määritellä, mitä töitä haluan tehdä, kuinka paljon teen töitä ja mihin aikaan, ei se pidemmän päälle toteutunut. Ymmärrettävästi laajassa ja vastuullisessa työnkuvassa työmäärä kasvoi, työnkuva laajeni myös ei-oman-osaamisen ja mielenkiinnon alueelle ja työajat oli pitkälti sidottu muiden toimistolaisten työaikoihin. Laajalle levinnyt tehtäväkenttä ja suuret vastuut eivät ainakaan juuri tässä tilanteessa tuntuneet enää omalta, joten oli aika muutokselle.
Kun eteen tuli mahdollisuus kaivaa pitkästä työlistasta vain ne itseäni oikeasti kiinnostavat ja innostavat tehtävät, oli ihanaa huomata että sieltä kirkkaasti nousi kärkeen taloushallinto ja markkinointiviestintä – kaikki yleinen hallinnollinen säätäminen ei vain ole sitä omaa ydintä. Omalle toiminimelleni teen ilomielin kaiken ja tutustun mihin pitää tutustua, mutta asiakkailleni (ja työnantajalle) kannattaakin myydä vain sitä ydinosaamista, mistä myös nauttii.
Palkansaajaksi siirtymisessä odotin innolla yksinyrittämisen yksinäisyydestä pääsemistä ja liittymistä pysyväksi osaksi työporukkaa. Onnekseni saan ainakin toistaiseksi jatkaa Seuranalla kolmena päivänä viikossa, jolloin tulen todennäköisesti käymään lähes aina toimistolla. Pysyn mukana porukassa, vaikken nyt ihan niin tiiviisti kuin palkansaajana. Yksinyrittämiseen totuttelu tulee kuitenkin väistämättä vaikuttamaan arkeen ja kannustaa sosialisoitumaan harrastuksissa enemmän, jos pikkuhiljaa työelämän sosiaalisuus ja yhteenkuuluvuus vähenee.
Viimeksi yrittäjänä myös jatkuva viikkojen erilaisuus ja hektisyys rupesi vaivaamaan, kaipasin tasaisuutta, rytmiä, johdonmukaisuutta. ”Ja ymmärsin, että sen lisäksi että itse nauttisin enemmän, kun voisin keskittyä vain yhteen tonttiin, myös asiakas saisi minusta enemmän irti, kun keskittymiseni ei jakautuisi ja voisin ideoida ja kehittää toimintaa fokusoituneemmin.”
Tähän auttaa, kun olen nyt ymmärtänyt rajata osaamiseni ja myymäni palvelut vain kahteen tonttiin, taloushallintoon ja markkinointiviestintään. Lisäksi ainakin toistaiseksi tarjoan vain Seuranalle mahdollisuuden läsnä-työskentelyyn – uudet asiakkaat toki voin tavata kasvokkain alussa, mutta jatkuvaa palvelua tarjoan pitkälti etänä. Ja selvästi itselleni toimii paremmin rajattu tiivis tontti (vaikka sitten usealle asiakkaalle tehtynä) kuin yksi laajempi tontti vain yhdelle työnantajalle – varsinkin jos tuota laajemman tontin tehtäväkenttää ei pysty rajaamaan vain ja ainoastaan osaamiseni ja kiinnostukseni ympärille.
Katsotaan miten yrittäjyys ja uusi rajatumpi strategia käynnistyy, ja minne tämä tie taas vie. Tuntuu omalta ja niin hyvältä. Ja voi miten en muistanutkaan miten hyvältä innostus tuntuu!
Milla Järvinen 