Syntiset yrittäjät – missä menee kohtuuden raja?

Blogikirjoitus on julkaistu 19.6.17 Zervant-laskutusohjelman blogissa.

Ylpeys kannattaa, ja on yrittäjälle jopa edellytys ollakseen vakuuttava, mutta milloin ylpeydestä tulee ylimielisyyttä?

Yrittäjän on syytä olla ylpeä, onhan hän ottanut rohkean askeleen sivuuttamalla vakaan palkkatulon ja elää vain omien töidensä tuloksilla. Kun arvostan itseäni ja tekemääni työtä olemalla sopivasti ylpeä, vakuutan asiakkaani ja kasvatan heidän luottamusta.

Olen tosin ehkä liikaakin vältellyt yrittäjänä ylpeilyä, koska jos ylpeys lähtee käsistä, koetaan minut ylimielisenä. Heti jos ylpeys siirtyy omista töistä muihin ihmisiin vertailuun, kuljetaan hataralla maalla. Itsensä asettaminen toisten yläpuolelle ja muiden vähättely väistämättä kostautuvat jossain vaiheessa, joten paras olla ylpeä itsestä ja tekemistään töistä, muttei muiden kustannuksella.

Kateus lietsoo epävarmuutta, pelkoa ja jopa vihaa, mutta se voi toimia myös polttoaineena

Aina toisinaan törmään muihin yrittäjiin ja kuulen, kuinka heidän firmansa menestyy, tai kuinka taitavia ja intohimoisia he ovat liiketoiminnassaan. Väistämättä tunnen pienen kateuden pistoksen, ”miksei minusta tunnu tuolta” tai ”miksi minulla menee näin paljon huonommin”.

Pieni määrä kateutta voi motivoida työskentelemään ahkerammin ja yrittämään enemmän, mutta joskus tämä mielen perukoilla kupliva kateus saattaa kasvaa jopa toisen menestyksen vihaamiseksi. Jos päädyn siihen ajatuskierteeseen, että toisen hyvä on minulta pois, on aika pysähtyä ja käydä ajatukset läpi ihan ajan kanssa.

Kateus kasvattaa omaa epävarmuutta ja pelkoa siitä, että kun toinen kukoistaa, minä kuihdun. Erityisesti kateus syö itsevarmuutta, ja tuntuu, etten osaa tarpeeksi hyvin tai tee tarpeeksi paljon. Kateus lannistaa.

Jos toisen menestystä katsoo kateuden sijaan ihaillen ja vaikka mallia ottaen, käteen jää pahan olon sijaan mahdollisuus omaan kasvuun ja menestykseen.

Missä vaiheessa rentoutumisesta ja oman ajan ottamisesta tulee laiskuutta?

Olen aina arvostanut omaa vapaa-aikaa ja myös yrittäjänä haluan pitää siitä kiinni. Tämä on helposti burn outiin ajautuville yrittäjille hyve, mutta liika on liikaa.

Jos liiketoiminnassa on hiljaisempia aikoja, asiakkaita ei ole ja tuntuu, että tehtävälista on lyhentynyt vain tylsiin, ”sitten joskus kun on aikaa” -tehtäviin hommiin, ei niitäkään paria tehtävää saa aikaiseksi. Varsinkin kotona työskentelevälle tämä on haaste – kuinka monta kertaa olen tarttunut tiskeihin, pyykkeihin tai imuriin, kun ”pitäähän tämäkin saada hoidettua joskus”.

Tässä sitä tasapainoilua on yrittäjällä kerrakseen, ettei upota itseään hommiin, muttei anna itselleen myöskään liikaa vapauksia.

Ahneus on (liian) usein yrittäjää motivoiva voima – vältä tehtävien ”ylensyömistä”

Monet lähtevät yrittäjäksi siinä toivossa, että pääsisivät tienaamaan vähän enemmän kuin palkkatöissä. Hyvin usein yrittäjä päätyy tilanteeseen, kun mikään ei riitä: kuluja syntyy aina uusia, halutaan lisää, uudelle rahalle löytyy aina uutta käyttöä.

Rahan lisäksi – tai sen himossa – yrittäjä haalii helposti liikaa töitä. Kun tekemättömien töiden lista vain kasvaa, pitää tehtäviä jatkuvasti priorisoida uudelleen. Maksavien asiakkaiden tilaukset ohittavat kaiken muun, jolloin oman firman työt kertyvät; laskut pitää maksaa eräpäiviin mennessä, kirjanpito hoitaa ja markkinointiakin pyörittää mieluummin nyt kun on maksavia asiakkaita, eikä vasta sitten kun on aikaa – eli laskutettavaa ei enää ole.

Oman mielenterveyden ja fyysisen hyvinvoinnin säilyttämiseksi pyrin joka päivä jossain vaiheessa painamaan pausea ja nauttimaan läheisten seurasta, liikunnasta ja unesta, jotta seuraavana päivänä jaksan taas innoissani painaa playta.

Kohtuus kaikessa, tienaamisessakin. Eikö?