Olen ollut yrittäjänä jo yli kaksi vuotta, joten ajattelin pohdiskella hieman, mitä kaikkea yksinyrittäminen on opettanut arvostamaan työelämässä – mitkä asiat ovat helpottaneet ja mitkä toisaalta tuntuvat haastavammilta yksin yrittäessä. Käsittelin osin samoja aiheita myös vuonna 2017 FCG Koulutuksen järjestämien Toimistotyön ajankohtaispäivien puheessani.
Saat itse valita työtehtäväsi – kunhan ne ovat jollekin hyödyksi
Työtehtävät olivat ensimmäinen asia, mikä minut ajoikin yrittäjäksi.
Työurallani turhauduin ensimmäisenä päivystämiseen: jäätelökioskilla asiakkaiden odotteluun, puhelinvaihteessa satunnaisten puheluiden odotteluun, ja sihteerinkin työssä oli toisinaan päiviä, jolloin tehtävälistalla olivat vain ne kaikista turhimmat, listan loppupäässä jo homehtuneet hommat (joista suoraan sanottuna kukaan ei huomaa tuleeko ne tehtyä vai ei). Töihin oli kiva mennä, jos tiesi että tehtävää on, esimerkiksi joku projekti tai vaikka kuun vaihteen laskutus.
Seuraavaksi haasteeksi koitui työtehtävien haastamattomuus. Kun tarpeeksi pitkään tekee samanlaisia töitä, rupean ainakin itse kaipaamaan edes jotain uutta arkeen. Vaikka työnkuva olisi aluksi ollut unelma, pidemmän päälle sekin rupeaa puuduttamaan, jos kuukaudet toistavat itseään. Kehityskäyrä taantuu vaakatasoon.
Yrittäjänä voi itse päättää, mitä töitä haluaa tehdä, ja ehkä hieman palkansaajaa helpommin vaihtaa työpaikasta toiseen – tai vaikka koostaa arjen useasta osa-aikaisesta työpaikasta, kuten olen itse tehnyt. Tämä mahdollistaa sen, etten pääse kyllästymään töihini, voin kehittyä nopeammin ja oppia enemmän asioita lyhyemmässä ajassa.
Mahdollisuus tehdä mitä haluaa kuulostaa kuitenkin hienommalta kuin se todellisuudessa on; töistä kun pitää joka tapauksessa saada jotain tuloakin. Ei siis riitä, että teen vain niitä asioita mistä pidän. Täydelliset työtehtävät löytyvät yhtälöllä ”mistä tykkään” + ”mitä osaan” + ”mistä maksetaan”.
Ei ole suinkaan tarkoitus, että jokaikinen päivä olisi täynnä vain kivoja työtehtäviä. Ainakin itselleni rutiininomaiset tehtävät, kuten aina kuun vaihteessa tehtävät kirjanpidon hommat ja laskutus, tuovat mukavaa aivolomaa luovempiin, haastavampiin ja monimutkaisempiin tehtäviin. On vain löydettävä se oma tasapaino, kuinka paljon kaipaa rutiinia ja helpompia tehtäviä, jotka osaa hoitaa ilman sen suurempaa painetta, ja kuinka paljon haikailee uuden oppimista ja itsensä haastamista kehittyäkseen.
Olen onnistunut kehittämään taitojani sitä mukaa kun olen työskennellyt eri asiakkaille. Hidasta Elämää -verkkomedia käynnisti yrittäjän urani tarjoamalla toimittajan töitä, Dare to Learn antoi jalansijaa tapahtumatuotannon maailmaan kun taas ToimistoSissit edisti markkinointiviestinnän osaamistani. Jos pohjalla ei ole mitään kokemusta uuden työtehtävän valloittamiseksi, kokeile kursseja, koulutusta, tai kuten minä: vapaaehtoisena harjoittelijana työskentelyä.
Uuden opettelu vaatii tosin melko paljon aikaa…
Päätä itse, kuinka (paljon) käytät aikaasi
Jotenkin nämä pari vuotta ovat olleet yhtä vuoristorataa ajankäytön suhteen. Aluksi kalenteri humisi tyhjyyttään, sitten asiakashankinta tuotti tulosta, kunnes oli taas aika rajata jotain pois ainaisen kiireen vuoksi.
Työtehtävien määrä vaikuttaa suoraan työaikoihin – haaveenani on tehdä max 6-tuntisia työpäiviä, joten työtehtäviä on rajattava riittävästi, että kaiken sovitun ehtii tehdä tuossa toivomassani ajassa.
Määrän lisäksi ajan tarpeeseen vaikuttaa myös se, miten työtehtävänsä tekee. Kun itse saa päättää parhaat tavat tehdä töitä, ei tarvita turhia prosesseja, vaan voi optimoida työtavat ja työvälineiden käytön, ja siten tehdä ehkä jopa saman verran työtehtäviä vähemmässä ajassa.
Se, miten aikansa käyttää, on yrittäjänä lähes täysin omissa käsissä. Yrittäjän on helppo osallistua vaikka kesken työpäivän erilaisiin tapahtumiin ja luentoihin, joista saa yleensä inspiraatiota ja vinkkejä työn tekemiseen. On omalla vastuulla kuitenkin arvioida, onko tuo aika käytetty nyt tehokkaasti – kannattaako kaikkeen lähteä mukaan, vai lykkääkö tässä tärkeämpiä töitä mukavan ajanvieton siivellä.
Yksi parhaita asioita yrittäjyydessä on työaikojen joustavuus tarpeen (sekä töiden että oman vapaa-ajan tarpeiden) mukaan. Välillä tulee työpäivää venytettyä aamusta iltaan asti, välillä taas riittää pari tuntia koneella, minkä jälkeen voi lähteä nauttimaan vaikka näin marraskuussa niin harvinaisesta aurinkoisesta päivästä.
Arvosta työyhteisöä ja tiimityöskentelyä (ikävöit niitä kyllä, kun ne eivät enää ole osa arkeasi)
Olen aikaisemmin ajatellut olevani itsenäinen puurtaja, joka mieluummin tekee työnsä tehokkaasti yksin kuin porukalla pöhisten. Vasta nyt pidemmän aikaa yksinyrittäjänä olen huomannut, kuinka paljon kaipaankaan työyhteisöä.
Jo palkkatöissä huomasin tosin, että sellaisina päivinä kun lähdin mukaan yhteisille kahvitauoille tai lounaille, työpäivä tuntui mielekkäämältä ja töissä oli kivempaa olla. Nyt yrittäjänä tunnen olevani tehokkaampi niinä päivinä, kun olen käynyt vaikka lounastapaamisessa tai palaveroimassa asiakkaalla.
Yksin kotona työskenteleminen toimii silloin, kun on selkeä kokonaisuus mihin pitää keskittyä, kun sille on deadline (pian) ja kun sitä tulee tehtyä vain parina päivänä viikosta. Jos olen ollut kokonaisen viikon vain kotona yksin töitä tehden, kärsii niin tehokkuus kuin mielialakin. Lisäksi kotona ergonomia on selvästi huonompi kuin asiakkaan tiloissa tai vaikka kirjastossa työskennellessä, mutta toisaalta nautin siitä kun saan pari päivää viikossa tehdä töitä kotona lähtemättä minnekään, se tuo vaihtelua ja rentoutta viikkoon.
Toki porukassa pöhisemisessä on sekin hyvä puoli, että uusia ideoita syntyy enemmän, niitä saa paremmin jalostettua ja niihin saa useampia näkökantoja. Jatkossa aion ehdottomasti panostaa enemmän face-to-face-tapaamisten sopimiseen ja yhdessä tekemiseen.
Tiivistettynä sanoisin, että parasta yrittäjyydessä on vapaus. Ei ole ulkoista pakkoa tehdä mitään mitä ei halua, vaan sisäinen motivaatio ajaa eteenpäin hakemaan itseä kutsuvia haasteita. On kuitenkin opittava tuntemaan, mikä toimii itselle. Välillä minunkin on hankala nousta aamulla sängystä, jos ei ole päivälle agendaa tai deadlineja, tai mitään ulkoisia odotuksia työlleni.
Yksinyrittäjäkään ei saa unohtaa muiden ihmisten tärkeyttä.