Inspiroiduin pureutumaan taas yrittäjyyteni juurille, miten olen kasvanut näiden 3,5 yrittäjävuoden aikana ja minne suuntaan seuraavaksi. Viimeksi tästä aiheesta bloggasin, kun yritykseni oli alle kuukauden ikäinen; voit käydä nämä pohdiskelut lukaisemassa täältä.
Se tavanomainen keskivertotausta ennen yrittäjyyttä
Opiskeluissa olen ollut aina keskiverto-hyvä oppilas. Ei mitään erityistä lahjakkuutta (paitsi matematiikka, joka ei kuitenkaan sen enempää kiinnostanut) joten päädyin yleishyödylliseen lukioon ja siitä yleishyödyllisiin tradenomiopintoihin.
Komediasarja Officen inspiroimana innostuin toimistotöistä ja pääsin jo opiskeluaikoina toimistoapulaiseksi ja puhelinvaihteeseen. Eihän se todellisuuden työelämä ihan hittikomediasarjaa vastannut, mutta siitä työurani eteni vähitellen työnkuvaa kasvattaen; pääsin aina tekemään vähän sitä mitä ennenkin, mutta myös vähän enemmän ja monipuolisemmin uutta.
Kyllästymisen kautta yrittäjäksi
Kun työpaikasta toiseen vaihtaminen ei tuntunut enää kahdeksan vuoden (pääosin osa-aikaisessa) palkkatyössä pyörimisen jälkeen mielekkäältä vaihtoehdolta (tuntui sitä, että kaikki on nähty, ja kaipasin suurempaa vapautta päättää itse ajankäytöstäni, työtehtävistäni ja työskentelytavoistani), avautui sattumalta mahdollisuus astua yrittäjäksi.
Olin jo jonkin aikaa etsinyt uusia innostavia ulottuvuuksia vapaaehtoistöiden kautta, muun muassa ilmaisen toimittajaharjoittelun myötä Hidasta elämää -verkkomedian toimistolla. Heistä sainkin lopulta yhden ensimmäisistä asiakkaistani.
HE:n toimiston väki kannusti toiminimen perustamiseen kertomalla, kuinka helppoa sitä on pyörittää. Tällä rohkaisulla oli korvaamattoman tärkeä rooli päätöksessäni lähteä yrittäjäksi. Aivan liian usein yrittäjyydellä pelotellaan, mikä oli omienkin ajatusteni lähtökohta. Siksi olen nyt mukana Helsingin Yrittäjien Nuorten Yrittäjien verkoston hallitustoiminnassa – josko koko ajana vähemmän peloteltaisiin ja mieluummin kannustettaisiin ja rohkaistaisiin niitä, jotka turhien pelkojen takia nyt jättävät tarttumatta tähän mahdollisuuteen.
Toinen rohkaisupotku kohti yrittäjyyttä tuli silloiselta työnantajaltani, joka oli halukas kokeilemaan uudenlaista yhteistyötä: jatkoin samoissa tehtävissä kuin ennenkin, mutta palkkatyöläisen sijaan aloin laskuttamaan tekemästäni työstä. Rajasimme vain työnkuvan aiempaa tarkemmin, jotta laskutettavat tunnit pysyivät halutuissa rajoissa, ja näin tiedossa oli ensimmäinen asiakkaani jo ennen yrittäjäksi lähtemistä!
Mitä tekisit työksesi, jos voisit tehdä mitä vain?
Jo ennen yrittäjyysajatusta innostuin ajatuksesta luoda itselleni nettisivut, minne keräisin osaamiseni ja kiinnostuksen kohteeni LinkedIn-profiilini tueksi. Näitä osa-alueita ja nettisivuja hahmotellessani – silloin vielä asiaa sen syvemmin ajattelematta – tulinkin luoneeksi rungon liiketoimintasuunnitelmalleni ja myöhemmin tarjoamilleni palvelukokonaisuuksille.
Ensimmäisessä vaiheessa ”palveluvalikoimani” perustui siis suuresti omiin mielenkiinnon kohteisiin ennemmin kuin vahvuuksiini tai kokemuksiini. Palveluikseni valikoituivat tuolloin toimittaja (kirjoitukset ja sisällöntuotanto), tuottaja (tapahtumajärjestäminen ja projektinhallinta) sekä kuvaaja (valo- ja videokuvaus).
Muutos on jatkuvaa – miksen siis edistäisi muutosta haluamaani suuntaan
Ajan kuluessa ensimmäiseksi palveluvalikoimastani karsiutui kuvaajan rooli. Valo- ja videokuvaus inspiroivat yhä ja videoiden editointi on mielekästä puuhaa, mutta totesin, etten halua näihin hommiin sen asiantuntevammin tutustua – pidän niitä mieluummin vain harrastuksena ja sivutoimisina toimeksiantoina.
Seuraavaksi kyseenalaistin toimittajuutta. Vaikka tämä oli alun perin ollut se lähtölaukaus toiminimen perustamiselle, tuntuivat toimitustyöt nyt takkuilevan, ja huomasin suorastaan vältteleväni näitä tehtäviä. Siispä päätin luopua myös tästä paletista.
Jäljelle jäi tapahtumajärjestäminen, ja nyt aikani yritys- ja henkilöstötapahtumia sekä yritysmatkoja järjestettyäni olen huomannut, ettei sekään ole yksinään unelmieni täyttymys.
Olen palannut takaisin juurilleni. Palvelutarjontani koostuu jälleen vanhoista tutuista assistentin töistäni: taloushallinnosta, tapahtumista ja viestinnästä.
Mutta jokin on muuttunut. Huomaan nauttivani rutiineista ihan uudella tavalla. Taloushallinnon säännönmukaisuus ja selkeät kokonaisuudet tuntuvat kummallista kyllä mielekkäiltä ja jopa kutsuvilta. Tasapaino vaihtelevien ja hektisten tapahtumatöiden, rutiininomaisten taloushallinnon töiden ja luovuutta vaativien viestinnän töiden kesken on tuonut työelämääni mielenrauhaa.
Lisäkoulutus tueksi matkalle kohti uusia aluevaltauksia
Aloitan nyt keväällä opinnot Media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinnon parissa. Olen pitkään pohtinut, millainen koulutus veisi ammattitaitoani eteenpäin niin, että mielenkiinto säilyy ja koulutyö ei puuduta. Sattumalta tuttavani Kirsi (suurkiitos Kirsille!) oli minuun yhteydessä ja kertoi hakevansa tähän kyseiseen koulutukseen, mistä minäkin sitten suuresti kiinnostuin.
Jos olet yhtään seurannut somekanaviani, olet ehkä huomannut, että päivitän nettisivujani keskimäärin puolen vuoden välein (ellen jopa tiuhemmin). Nautin näistä projekteista, luovuuden ja loogisuuden yhteensovittamisesta sekä visuaalisesta suunnittelusta. Tuo Kirsin vinkkaama koulutus tarjoaa oppeja juuri näihin tehtäviin, jotka minua kiinnostavat (nettisivut, verkkojulkaisut, esitysmateriaalit…) ja vielä oppisopimuksella, eli vältyn puuduttavilta luennoilta ja tutkielmilta.
Pääsen oppimaan itseäni kiinnostavia asioita käytännössä niitä tekemällä. Kyllä kiitos, tällaista uuden oppimisen pitäisi aina olla!
Kuten elämä on jatkuvaa muutosta, myös työelämä tuntuu olevan jatkuvassa myllerryksessä. Hyvähän se on, ettei pääse kivi sammaloitumaan ja jatkuva oppiminen pitää osaamisen ajan tasalla. Ihmisen tasapainoa ja tasaisuutta kaipaavalle luonteelle muutokset tuovat haasteita, mutta toisaalta täältähän se onni onkin löytynyt: olen onnellinen nykyisten asiakkaideni kanssa, ja olen onnellinen kun aika-ajoin asiakkuudet vaihtuvat ja pääsen haastamaan itseäni lisää ja kasvamaan. Olen onnellinen tässä tasapainoisessa tasapainottomuudessani.
Milla Järvinen 