Päätin lopettaa toiminimeni. Kasvoimme yhden asiakkaani kanssa niin hyvin yhteen, että päätin luopua kaikista muista asiakkaistani ja keskittyä vain tähän, vanhusystäväpalvelu Seuranaan. Ja koska verottaja ei katso suopeasti yrittäjänä toimimista vain yhdelle asiakkaalle (katsotaan työnantajavelvollisuuksien kiertämiseksi), siirryin takaisin palkansaajaksi ja toiminimeni toiminta päättyi.
Kun päätös toiminimen lopettamisesta oli tehty ja oli aika alkaa valmistelemaan loppua, löysin heti kättelyssä selkeän ja hyvän muistilistan verottajan sivuilta:
Mene kohtaan Toiminnot, sieltä kohdassa Rekisteröinnit ja luvat valitaan ”Tietojen muuttaminen alv-, ennakkoperintä- ja työnantajarekistereihin”.
Jatkuuko yritystoiminta edelleen? > Ei
Valitaan toiminnan päättymispäivä
Valitaan Seuraava, liiketoiminnan päättymiseen antaa päivämäärän oikein edellisen valinnan perusteella, mutta ennakkoperintärekisteriin päättymispäivä voi olla aikaisintaan kuluva päivä.
Tarkista, että tiedot oikein ja lähetä lomake.
Ennakkoveron tarkistus ja verokortti
Tilasin uuden verokortin, missä yhteydessä ilmoitin myös viimeiset toiminimestä tulleet tämän vuoden tulot, jolloin järjestelmä laskee automaattisesti verokortille oikean veroprosentin ja mahdollisen lopun ennakkoveron, jos jäi vielä jotain maksettavaa yritystulosta – sen sai valita myös maksettavaksi veroprosentissa, niin ei tarvitse enää ennakkoveroja erikseen maksella.
Viimeiset ilmoitukset
Alv-ilmoituksen tein vielä tästä viimeisestä kaudesta, ja laitoin maksuun, niin ei tule enää yllätyksiä siitäkään.
Koko vuoden veroilmoitusta toiminimen toiminnasta ei nyt vielä huhtikuussa päässyt tekemään, eli sen osalta joudun jäädä odottelemaan, milloin aukeaa mahdollisuus ilmoittaa tämä viimeisen tilikauden veroilmoitus ja homma on sitten lopullisesti paketissa.
Lisäksi kävin läpi kaikki toiminimelle tulleet ostolaskut, ja niiden perusteella tein siirrot ja peruutukset:
Vakuutukset piti lopettaa kokonaan, sairauskuluvakuutukselle päätin ottaa erikseen uuden, henkilökohtaisen vakuutuksen, mutta muut vakuutukset totesin riittävän sen määräisenä mitä työnantajalta ne tulen saamaan.
Nettisivuista otin käyttöön vain ilmaisen version, tosin domainin halusin vielä toistaiseksi säilyttää.
YEL-vakuutuksen lopettaminen.
Yrittäjän työttömyyskassan lopettaminen ja palkansaajakassaan siirtyminen.
Netti- ja puhelinliittymien siirtämiset.
Yrityksen pankkitilin sulkeminen.
Eipä se sen vaikeampaa ollutkaan, nyt sitten kohti uusia haasteita, ja totuttelemista identiteettimuutokseen yrittäjästä palkansaajaksi :)
Kun aloitin yrittäjänä syksyllä 2016, odotin innolla kaikkia niitä yrittäjyyden puolia, joista yli 5 vuotta myöhemminkin nautin: vapaus määritellä, mitä töitä haluan tehdä, kuinka paljon teen töitä ja mihin aikaan, joustavuutta ajankäytön lisäksi myös työtavoissa, ja ylipäänsä valta päättää, miten (työ)elämääni elän.
Olen aina nauttinut vaihtelevuudesta ja työn monipuolisuudesta, siksi assistenttiyrittäjänä usealle eri asiakkaalle samaan aikaan työskenteleminen tuntui luontevalta ja motivoivalta. Jokainen päivä ja viikko oli erilainen, silti tietyistä asiakkuuksista sain rutiinia ja rytmiä arkeen.
Vuosien vieriessä huomasin kuitenkin, kuinka yksinäistä yksinyrittäminen on. Vaikka joidenkin asiakkaiden kanssa pääsi hyvinkin läheiseksi – kävin toimistoilla, osallistuin illanviettoihin, olin mukana kaikissa viestiryhmissä ja koin olevani yksi heistä – jakautui tietysti läsnäoloni eri asiakkuuksien kesken ja eri päivinä olin tavallaan aina eri työnantajan porukassa. Rupesin kaipaamaan sitä yhtä tiettyä pientä porukkaa, johon kuuluisin päivästä toiseen.
Lisäksi haaveilin merkityksellisestä työstä. Että tekemäni työ toisi merkitystä ja jotain hyvää, ei vain takaisi talouttani ja pitäisi minua kiireisenä.
Joskus käy niin, että kun haaveensa itselleen tarpeeksi tarkasti määrittelee, päästää sen ilmoille ja odottaa oikeaa hetkeä, haave voi toteutua juuri sellaisena kuin se on määritelty.
Julkaisin syyskuussa 2019, vajaa puoli vuotta ennen Seuranan löytämistä, Instagramissa postauksen, jossa visioin tulevaisuuteni haaveita.
Löysin vuoden 2020 alussa tuttuni kautta Seuranalle. Tuolloin vielä yhden naisen yritys kaipasi tukea ja apua vähän kaikessa yrityshallintoon liittyvässä -> monipuolisuus. Resursseja ei ollut täysipäiväiseen työllistämiseen, vaan teimme osa-aikaisen alihankintasopimuksen -> joustavuus ja yrittäjän vapaus. Yritystoiminnan liikeidea on tarjota yksinäisille vanhuksille vertaistuellista ja säännöllistä seuraa -> merkityksellinen työ.
Yhteistyö oli motivoivaa ja innostavaa. Yritys kasvoi vauhdilla: aloitimme kahdestaan, nyt meitä on toimistolla jo kahdeksan. Yhteen ongelmaan vain yhä törmäsin: oli vaikeaa tuntea itsensä täysin seuranalaiseksi, kun pari päivää viikossa irtauduin ja keskityin muihin asiakkaisiini.
Lisäksi jatkuva viikkojen erilaisuus ja hektisyyskin rupesi vaivaamaan – kaipasin tasaisuutta, rytmiä, johdonmukaisuutta. Ja ymmärsin, että sen lisäksi että itse nauttisin enemmän, kun voisin keskittyä vain yhteen tonttiin, myös asiakas saisi minusta enemmän irti, kun keskittymiseni ei jakautuisi ja voisin ideoida ja kehittää toimintaa fokusoituneemmin.
Seuranan perustaja Mirka ja minä yhteistyömme alussa keväällä 2020.
Aloitin varovasti keskustelut jatkosta. Minulla oli vielä vähän täydennyskoulutusta jäljellä, mutta se oli tulossa päätökseen alkuvuodesta 2022 – siihen mennessä voisin luopua myös muista asiakkaistani ja siirtyä täysin Seuranalle. Mutta jäisinkö kaipaamaan jotain yrittäjyydestä?
Neuvotteluissa kävimme läpi tulevaa työnkuvaani operatiivisena johtajana – jo titteli houkutteli kovasti, ja roolin monipuolisuus, sehän oli itselleni yksi tärkeimpiä asioita. Sain neuvoteltua toiveeni joustosta ja työtavoista (ei puhelintyöskentelyä, muutenkin juuri taitojani ja toiveitani vastaavat tehtävät, etätyö ja osa-aikaisuus). Kun palkkaneuvottelulla saatiin vielä molempia tyydyttävä lopputulos, tunsin päätöksen varmaksi: tämä on se suunta mihin haluan jatkaa.
Nyt odotan innolla tulevaa arkea ja tuloksia, mitä täysi keskittyminen vain yhteen tonttiin tuo. Ja ennen kaikkea: nyt olen täysillä yksi seuranalaisista, osa porukkaa, aina mukana ja yhdessä yhteisellä missiolla, Onnellisen Vanhuuden Asialla ♥
Olen aina työskennellyt monipuolisten työtehtävien parissa, joten priorisointitaito on erittäin tärkeässä roolissa ja se kehittyy jatkuvasti edelleen. Tässä muutama hyväksi kokemani tekniikka, miten pidän kaikki langat käsissäni, mikään tehtävä ei jää unohduksiin ja jatkuva priorisointi onnistuu – toivottavasti näistä on hyötyä sinullekin!
Kirjoita kaikki ylös muistilistaan tai kalenteriin
Olen kantapään kautta oppinut, että aina on parempi kirjoittaa ylös mieluummin liikaa kuin liian vähän. Työskentelen usein kiireisten toimitusjohtajien kanssa, joten en halua vaivata heitä samoilla kysymyksillä tai pyytää kertaamaan aiemmin kertomaansa. Siispä heti ylös kaikki! Etukäteen on hyvä myös miettiä, minne kaiken kirjaa.
Alkuvaiheessa paperilehtiö oli ystäväni. Kirjoitin käsin kaiken, viivasin yli kun asiat tuli tehtyä, joskus kirjoitin sivuja uudelleen parempaan järjestykseen ja puhtaammin uudelle sivulle. Kunnes huomasin kuinka tehotonta ja epäorganisoitua tämä oli!
Nyt avaan kiireessä simppelisti koneella uuden notepadin, johon saan nopeasti kirjattua ylös aina kun uusi tehtävä tai idea tulee. Kun akuutti tilanne on ohi, siirrän muistiinpanot aika- ja tärkeysjärjestyksessä joko kalenteriin tai online-tehtävälistalle, joista itselläni on käytössä Trello.
Kalenteriin (sähköiseen sellaiseen) on hyvä pistää tehtäviä, jotka pitää tehdä tiettynä ajankohtana. Tarvittaessa tehtävän tullessa eteen, jos sille ei vielä voikaan tehdä mitään tai tehtävää ei saa kokonaan tehtyä, voi sen helposti siirtää kalenterissa eteenpäin. Käytän näitä kalenterimerkintöjä harvakseltaan ja vain deadline-tyyppisissä tehtävissä, jotta kalenteripäiväni ovat hallittavissa, eivätkä aina täynnä tehtäviä jotka tulisi sitten kuitenkin ajanpuutteessa siirrettyä.
Tehtävälistalle laitan kaiken muun. Olen järjestänyt työkaluuni useamman eri sarakkeen:
Kiireelliset, seuraavana työlistalla olevat tehtävät
Piakkoin tehtävät, tai esim. seuraavalle kuukaudelle ajatellut hommat
Joskus sitten kun ei ole muuta tehtävää, ”joskus voisi olla kiva” -tehtävät hommat
Muistilista, esim. jos joku tieto, ohjeistus, tapahtuma tms. yksityiskohta voi tulla tarpeelliseksi muistaa myöhemmin, löytyy se tästä.
Lista, mitä kaikkia asioita haluan kysyä tai käydä läpi toimitusjohtajan kanssa, kun hänellä seuraavan kerran on hyvä hetki.
Ja näissä sarakkeissa sitten siirtelen tehtäviä sitä mukaa kun tärkeysjärjestys muuttuu, ja poistan tehtäviä kun ovat tulleet tehtyä.
Kuvaaja: Sini Salo
Pidä sähköpostisi järjestyksessä – minun tärkein tehtävälistani
Kolmas työkalu tehtävähallintaan kalenterin ja muistilistan ohella on sähköposti. Se on itselleni se tärkein kaikista, koska usein sähköpostissa lojuvat ne tehtävät, joihin joku muu odottaa minulta vastausta.
Itse pidän siitä, että inboxissani on vain ne viestit, jotka odottavat yhä reagointia. Kaikki muut viestit arkistoin aiheidensa mukaan eri kansioihin niin, että niihin on helppo palata tarvittaessa, mutta niille ei enää tarvitse tehdä mitään. Pienempien asiakkuuksieni kohdalla lähetän tehtäviä ja muistiinpanoja itselleni sähköpostitse, jolloin saan kaiken muistettavan yhteen paikkaan. Tämä keino toimii tosin vain, jos tehtäviä ei ole liikaa – massan hallinnassa suosittelen organisoitua muistilistaa sähköpostin rinnalla.
Olennaisessa roolissa sähköpostien priorisoinnissa on niiden merkitseminen. Itse käytän erilaisia värikoodeja:
vihreä: ”tänään tehtävä”
punainen: ”tee pian”
oranssi: ”käy läpi toimitusjohtajan kanssa”
lila: ”odottaa vastausta”
Keltainen merkki niputtaa samaan kokonaisuuteen kuuluvat viestit yhteen, jos sähköpostista löytyy siis vain yksi isompi kokonaisuus, johon liittyy usempi eri viesti.
Ei merkintää olevat viestit odottavat tekemistä, mutteivät ole kiireellisiä, ja saattavat olla esim. vain infoa tulevaa varten.
Kiireellisimmiksi koen aina ne viestit, joissa joku odottaa minulta vastausta päästäkseen itse töissään eteenpäin. Tällaisiin viesteihin pyrin vastaamaan saman päivän aikana. Lisäksi olennaisin työtehtäväni asiakkaallani Seuranalla on pitää huoli, että työntekijämme, ihanat yksinäisille vanhuksille ystävinä toimivat Seuralaiset, pystyvät tekemään työnsä ja vierailut ovat oikein kalentereissa. Siksi heidän viesteihin reagoiminen on myös prioriteettilistan kärjessä.
Kun akuutteihin sähköposteihin on reagoitu, tarkistan kalenterista päivän deadline-tehtävät. Ja kun ne on tehty, voin siirtyä joko tehtävälistalla tärkeimpiin tehtäviin tai sähköpostissa oleviin ”pian tehtäviin” viesteihin, riippuen sisällöistä ja käytettävissä olevasta ajasta.
Ole valmis jatkuviin muutoksiin
Kun tehtävien priorisointi ja työtavat on hyvin suunniteltu, eivät jatkuvat muutokset ja uudet tehtävät pääse horjuttamaan tehtävälistaa. Väistämättä uusia ideoita syntyy jatkuvasti sekä itselle että muille, joten nämä on sitten vain sujautettava oikealle tehtävälistalle oikeaan paikkaan. Toisinaan on myös hyväksyttävä se tosiasia, että jotkut tehtävät roikkuvat tehtävälistalla kuukausia, ennenkuin on saatu purettua niitä edeltävä tehtävien jono, ja vanhat tehtävät muuttuvat prioriteettilistalla tärkeämmiksi. Ja välillä käy niin, ettei päivän aikana saa yhtäkään akuuttia tehtävää tehtyä, kun tulikin vielä akuutimpaa asiaa hoidettavaksi. Elämä on.
Jos joskus käykin niin ihmeellisesti, että koko tehtävälista olisi purettu ja tehty, on hyvä hetki keskittyä oman työn kehittämiseen: miten voisin tehdä työtäni vielä paremmin, mitä prosesseja voisimme yrityksessämme parantaa ja miten, ideointia oman tontin rajoissa ja sen ulkopuolella.
Itse en kohtaa tyhjää tehtävälistaa yleensä kuin vasta työsuhteen päättyessä tehtävälistan periytyessä seuraajalleni, joten tämä ideointi ja kehitystyö tapahtuu kuin itsestään silloin kun sitä vähiten odottaa: kotimatkalla harrastuksista kävellessä iskee hyvä ajatus, jonka heti lisään tehtävälistalleni (joka toimii myös mobiilissa, ehdoton kriteeri!) tai juuri kun työpäivä on päättynyt ja kävelen toimistolta kohti metroa, tulee vielä yksi idea -> listalle. Näin varmistan, etteivät hyvät ideat mene hukkaan ajatuksella ”en tee töitä työajan ulkopuolella”, mutta tehtävän löytyessä tehtävälistalta voin jättää työajatukset ja uudet ideat sinne odottamaan seuraavaa työpäivää, ja siirtyä avoimin mielin vapaa-ajalle.
Olin ilmoittautunut kesäkuun alussa Coollan järjestämään, digikouluttaja Susanna Sankalan vetämään webinaariin ”Rakenna innostavaa ja osallistavaa verkkokoulutusta”, mutta onneksi tallenne löytyi jälkikäteen myös YouTubesta, kun jouduin livelähetyksen sitten lopulta perumaan.
Järjestän asiakkailleni myös tapahtumia ja koulutuksia, joten nyt korona-aikaan on hyvä perehtyä vaihtoehtoisiin, etänä toteutettaviin tapoihin kouluttaa. Tässäpä videosta koostamani vinkkipoiminnat.
Hyvä verkkokurssi rakennetaan neljä osa-aluetta huomioiden
Yleensä verkkokurssin rakentaminen aloitetaan pohtimalla asiasisältöä tai valittavaa teknologiaa. Sankala kuitenkin suosittelee suunnittelemaan kurssin oppiminen edellä.
Oppiminen – Mitä halutaan osallistujan oppivan? Huomioi kohderyhmäsi – miten juuri tämä ryhmä oppii uutta ja haluaa vastaanottaa tietoa?
Asiasisältö – Jaa sisältö palasiin, teemoittain moduuleihin. Jaa moduulit pienempiin palasiin, asiasisältöihin (1-3 asiaa per moduuli, niin riisuttuna kuin mahdollista). Jaa tarvittaessa vielä asiasisällöt pienempiin osakokonaisuuksiin. Tavoitteena on pilkkoa kokonaisuus mahdollisimman pieneksi, jotta jokainen palanen sisältää riittävän vähän asiaa. Tämä siksi, jotta
osallistuja voi suorittaa verkkokurssin omaan tahtiinsa, pienin palasin, sisäistää oppimansa palanen kerrallaan, ja jotta
järjestäjä voi päivittää tarvittavia sisältöjä vain tarvittavassa palasessa, eikä kokonaisuuten tarvitse joka kerta koskea.
Teknologia – Valittava teknologiaratkaisu löytyy, kun tiedetään ensin, mitä kaikkia ominaisuuksia kaivataan, millaista tietoa jaetaan ja miten, ja keiden odotetaan käyttävän tätä teknologiaa (kohderyhmä).
Ilo – Paras tapa oppia on ilon kautta, yritä siis pohtia, miten saat tehtyä kurssista mielekkään, mukavan ja innostavan osallistujalle.
Kaikkia näitä neljää osa-aluetta yhdistää sosiaalisuuden, vuorovaikutuksen ja oman läsnäolon huomioiminen: oppiminen tehostuu ja asiasisältö tarttuu mieleen, kun aihetta pääsee vuorovaikutuksessa pohtimaan ja mieleen nousseita kysymyksiä heti kysymään, ilo ja innostus kasvaa vuorovaikutuksessa, ja teknologia on valittava niin, että vuorovaikutus ja sosiaalisuus etätoteutuksessa on mahdollista, esim. videochat tai keskustelumahdollisuus chatissa. Suunnittele jo etukäteen, miten voit ohjata keskustelua ja kannustaa osallistujia keskustelemaan aiheesta myös keskenään.
Huomioi nämä tekijät koulutusmateriaaleissa
Tee käsikirjoitus kullekin koulutusmateriaalille. Esim. videota varten on suunniteltava etukäteen kuva kuvalta, kuka puhuu, mitä kuvassa näkyy, mitä sanotaan… Videon leikkaaminen ja jälkikäsittely vie joka tapauksessa paljon aikaa, joten mitä selkeämpi on käsikirjoitus, sitä helpompaa kuvaaminen ja jälkikäsittely on.
Panosta ulkoasuun: käytä kuvia, videoita, ääntä, fontteja ja visuaalisuutta. Koulutusmateriaalit voivat olla suorastaan mainosmaisia. Selkeä ja helppolukuinen esitys edistää oppimista.
Anna osallistujalle selkeät ohjeet, mitä häneltä odotetaan, miten koulutus etenee ja mitä toimintoja hän voi hyödyntää (keskustelu, kysymysten esittäminen, poistuminen ja uudelleenliittyminen jne…)
Anna tehtäviä ennemmin läpi kurssin, kuin vain lopputentissä. Tehtävien on hyvä olla konkreettisia, työelämään liittyviä. Tehtävät aktivoivat osallistujaa ja pitävät mielenkiintoa yllä – anna esimerkiksi ennakko-, väli- ja lopputehtäviä. Moduulien tai asiasisältöjen välissä pieniä abc- tai kyllä/ei -kysymyksiä.
Vasta kun kaikki yllä mainittu on huomioitu sisällön suunnittelussa ja kohderyhmän määrittelyssä, pystytään tekemään päätös valittavasta teknologiasta. Huomioi myös teknologian toimivuus verkkokoulutuksen aikana – mikäli mahdollista, varaa mukaan erillinen verkkofasilitaattori, joka huolehtii mahdollisista teknisistä ongelmista, aikataulussa pysymisestä ym. livetilanteen haasteista.
Äläkä unohda palautetta! Testaa koulutusta etukäteen, kehitä palautteen myötä, kerää palautetta systemaattisesti myös toteutuneiden koulutusten myötä ja kehitä edelleen. Näin askel askeleelta pääset kohti täydellistä verkkokoulutusta.
Osallistuin huhtikuun alussa Suomen Yrittäjien etäkoulutukseen, Toiminimiyrittäjän matkat verotuksessa -webinaariin. Tämä tehokas Suomen Yrittäjien veroasiantuntija Tuula Gregoryn pitämä oppitunti antoi selkeän kuvan ainakin omaan tilanteeseeni, kun en käytä matkoihin autoa. Siksipä en tässä blogauksessa käsittele kilometrikorvauksia, ainoastaan matkakuluja ja päivärahoja.
Yleisestihän palkansaajille on tuttua, että normaalit työmatkat saa huomioida omalla henkilökohtaisella veroilmoituksella vähennyksinä tietyin verottajan ehdoin. Samalla tavalla ja samoin ehdoin myös toiminimiyrittäjä voi ilmoittaa omassa henkilökohtaisessa verotuksessaan normaalit työmatkat kotoa toimistolle ja takaisin. Tällöin olennaista on tunnistaa, että toimisto on pysyvä toimipaikka: siellä käydään suurin osa ajasta.
Yksi tarkentava esimerkki pysyvästä toimipaikasta oli, että jos yhdellä asiakkaalla on useampi toimipiste, ja yrittäjä käy näissä kaikissa toimipaikoissa epäsäännöllisesti, mutta silti joka päivä jossain näistä, lasketaan kaikki nuo toimipaikat pysyväksi toimipaikaksi ja matkat nähdään normaaleina työmatkoina.
Itse käyn yhden asiakkaan toimistolla kaksi kertaa viikossa, toisen luona kerran viikossa ja muuten teen työt kotoa käsin. Tällöin kumpikaan näistä asiakkuuksista ei täytä pysyvän toimipaikan ehtoa – en käy kummassakaan suurinta osaa ajasta (en tee työpäivistä ja työtunneista yli puolia kenenkään luona). Näin ollen asiakkaiden toimistoille kulkemisesta aiheutuvat matkakulut – omassa tapauksessani julkisten kulkuvälineiden matkaliput – ovat normaalia liiketoiminnan kulua ja siten kirjanpidossa vähennyskelpoisia.
Yleensä asiakkaan luokse tehdyt matkat nähdään tilapäisinä, mutta yksittäisen asiakkaan toimisto voidaan siis nähdä myös pysyvänä toimipaikkana, jos työskentely siellä on säännöllistä, pidempiaikaista ja kestää yli kolme vuotta.
Koska toiminimiyrittäjä ei voi maksaa itselleen päivärahoja, sovelletaan lisävähennystä lisääntyneistä elantokustannusta korvaamaan vastaavia kuluja kuin päivärahat palkansaajalle.
Tällöin työmatkan kohteena olevan paikan tulee olla yllä jo käsitellyn toimipaikan tilapäisyyden lisäksi tavanmukaisen alueen ulkopuolelle suuntautunut: Kohteen tulee olla vähintään 15km päässä kotoa tai pysyvästä toimipaikasta sekä yli 5km päässä näistä molemmista.
Lisäksi päivärahojen kestoehdot tulee täyttyä: yli 10 tunnin työmatkasta saa lisävähennyksenä vähentää kokopäivärahan suuruisen summan, yli 6 tunnin matkasta osapäivärahan.
Lisävähennys tehdään matkan todellisten kustannusten lisäksi, eli jos työmatkasi tehdään junalla ja yövyt matkan aikana hotellissa, saat vähentää kirjanpidossa normaalisti nuo matka- ja hotellikulut, sekä lisäksi tehdä lisävähennyksen.
Lisävähennys tehdään vasta vuoden veroilmoituksen yhteydessä
Vaikka matkasta aiheutuneet muut kulut kirjataan kirjanpitoon normaalisti tilikauden aikana tapahtuessaan, lisävähennys huomioidaan vasta vuoden veroilmoituksessa. Koko vuoden lisävähennysten (eli työmatkoista ansaittujen ”päivärahojen”) määrä ilmoitetaan siis kokonaissummana vasta veroilmoituksella.
Kirjanpitoon liitetään erillinen selvitys matkoista: missä on oltu, kauanko matka kesti, missä kohde fyysisesti sijaitsee. Näin saadaan tarkennettua, että matka-aika ja kohteen etäisyysedot täyttyvät.
Koska lisävähennyksellä kompensoidaan työmatkasta aiheutuneita lisääntyneitä elantokustannuksia, nämä matka- ja hotellikulut eivät luonnollisesti vähennä vähennyksen määrää. Sen sijaan muut työmatkaan liittyvät kustannukset, jotka nähdään elantokustannuksina (esimerkiksi seminaarin hintaan kuuluvat ateriat) pienentävät lisävähennystä. Lisätietoja: vero.fi.
Vaikka tässä on lueteltu myös palkansaajien ja osakkaiden korvauksia, löytyy täältä lisäksi hyvää osviittaa lisävähennyksen edellytyksistä toiminimiyrittäjälle (ovat lähtökohtaisesti samat kuin palkansaajilla): Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa
Milla Järvinen 